Vuonohevosten käyttöratsastusmestaruuskilpailut

Minulta kysytään usein, että miksi en kisaa omilla hevosillani? Aina kun Iitu on kisoissa mukana, on sillä joku muu ratsastamassa kuin minä. Syy on selvä, en vain yksinkertaisesti halua kilpailla. Kilpailut tuottavat liikaa jännitystä ja stressiä, eikä suolisto kestä sitä, enkä muutenkaan koe tarvetta kilpailla -minulta varmaan puuttuu sellainen kilpailugeeni ja voittamisen halu..

Tällä kertaa kuitenkin päätin ylittää itseni ja osallistuin ensimmäistä kertaa vuonohevosten käyttöratsastusmestaruuksiin. Lisäksi Iitulla kouluratsastusta kilpaileva Senna osallistui myös. Iituhan pärjäsi viime vuonna tuossa kisassa loistavasti voittaen koko kilpailun. Virhepisteet olivat tuolloin 139 virhepistettä. Iitulla ratsasti Kujanpään Roosa, joka omistaa Haavanesko -nimisen vuonohevosruunan.

Tänä vuonna kilpailut järjestettiin perinteisesti Yli-Tokon vuonohevostilalla. (viime vuonna oli poikkeuksellisesti Kemiönsaarella). En ollut koskaan käynyt Yli-Tokolla, joten oli hauskaa nähdä sekin paikka. Kilpailussa oli vähemmän tehtäviä kuin viime vuonna, mm. haastava tottelevaisuus, kapeneva kuja, kaivonkansi ja peruutus puuttuivat kokonaan. Ensimmäisenä aloitettiin alkutarkastuksella, jossa hevonen esitettiin tuomareille käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen hevonen satuloitiin ja selkäännousu arvosteltiin. Lähtölinjan ylitettäessä laitettiin kello käyntiin.

Ensimmäinen tehtävä oli esineen kuljetus pisteestä A pisteeseen B. Esineitä olivat pesuvati, patalappu ja jäätelökippo. Sain kuljetettua esineet onnistuneesti, vaikka tolpalta poistuttaessa Iitun takapuoli osui pesuvatiin, joka alkoi pyöriä vimmatusti tolpannokassa, mutta ei onneksi pudonnut. Tältä rastilta 0 virhepistettä.

Toinen tehtävä oli vinottain asetetut puomit, jotka tuli ylittää ilman, että puomit putoavat. Tämä sujui hyvin ja tästäkin 0 virhepistettä.

Kolmas tehtävä oli kolme estettä, jotka tuli ylittää ravissa. Ennen ensimmäistä estettä oli vajaan kahden metrin alue, jonka sisällä tuli nostaa käynnistä raviin ja viimeisen esteen jälkeen oli viiva, jonka päällä tuli siirtyä käyntiin. Hypyt ja siirtymiset meni nappiin eli tästäkin 0 virhepistettä.

Neljäs tehtävä oli ylämäkipysähdys, jossa hevosen tuli pysähtyä etujalat tietyn alueen sisällä ja seistä paikallaan 12 sekuntia. Tämä oli Iitun kanssa helpoin tehtävä ja tästäkin 0 virhepistettä.

Viides tehtävä oli laituri. Hevonen ratsastettiin laiturin viereen, selästä laskeuduttiin määrättyyn pisteeseen, hevonen talutettiin laiturin ympäri ja noustiin takaisin selkään. 0 virhepistettä.

Kuudes tehtävä oli käännös ahtaassa tilassa, joka sujui hyvin, lukuunottamatta yhtä takajalkaa, joka kävi viivojen ulkopuolella. Tästä tuli 5 virhepistettä.

Seitsemäs tehtävä oli maton yli ratsastus, jossa hevosen kaikkien jalkojen tuli olla maton päällä koko matkalta. Tämä sujui myös hyvin, vaikkakin valitsin vähän huonon linjan maton reunasta, mutta 0 virhepistettä.

Kahdeksas ja viimeinen tehtävä oli alamäkipysähdys, jossa etujalat oli määrätyn alueen sisäpuolella ja hevonen seisoi paikallaan 12 sekuntia. Tästäkin 0 virhepistettä.

Maaliin tullessa olin kovin iloinen, koko saldo radalta oli vain 5 virhepistettä ja Iitu oli ollut rento ja rauhallinen ja tallusteltiin kaikessa rauhassa tehtävältä toiselle. Maalissa laskeuduttiin vielä alas selästä ja suoritus oli siinä.

Harmitti melkoisesti kun ilmeni, että rauhallinen Iitu olikin liian rauhallinen. Iitu nimittäin kulutti rauhassa tallustellessaan aikaa 58 sekuntia yli ihanneajan, josta saimme 24 virhepistettä. Lisäksi virhepisteitä tuli alkutarkastuksesta ja ratsastuksesta radan aikana yhteensä 5 ja 17. Arvostelupaperissa luki, että vähän liiankin rauhallinen hevonen ja olisin saanut olla topakampi. Lopullinen saldomme oli siis 51 virhepistettä, mikä riitti tänä vuonna kuudenteen sijaan. Kunpa olisin älynnyt pyytää reippaampaa käyntiä lopussa ennen maaliin tuloa, niin emme olisi olleet liian hitaita ihanneaikaan nähden. Toisaalta lopussa on aina hyvä jossitella..

Käyttöratsastusmestaruuden voitti tänä vuonna ansaitusta Iitun ikätoveri Steinskogens Gnist, tutummin Höpinä. Olin tosi iloinen heidän puolestaan, sillä Höpinällä oli ollut edellisenä viikonloppuna haasteita maastotaitokilpailuissa ja viime vuonna Kemiönsaarella.

Kilpailun tuloksissa oli paljon 0 -rivejä samaan tapaan kuin minullakin. Virheitä tuli lähinnä matolta, ahtaan tilan käännöksestä ja puomeista tai esteiltä.  Mielestäni rata oli liian helppo. Kuitenkin tarkoitus on karsia ns. jyvät akanoista ja jos jokainen saa 0 -ratoja, täytyy tehtävien olla liian helppoja. Sinänsä tykkäsin enemmän viime vuoden haasteellisuudesta, sillä jos silloin tuli voitto 139 virhepisteellä ja tänä vuonna 24 virhepisteellä niin kertoo sekin jotain radan haasteellisuudesta.

Ehkäpä ensi vuonna on mukana myös nuo tottelevaisuus, peruutus, kaivonkansi ja kapeneva kuja. Tämä oli hyvää harjoitusta itselle ja luultavammin uskallan osallistua myös ensi vuonna ja olen topakampi eikä laahusteta liian hitaasti rataa läpi.