Itsensä haastaminen ja pelko

Hankittuani kolmannen hevosen tänne meille, on arki ollut melkoisen haasteellista. Hommat ei sinänsä lisääntyneet (paitsi hevosten liikutus), mutta tarkoitan nyt oman itseni haastamista. Blendan kanssa ei ole ollut mikään helpoin alku, mutta olen koittanut antaa aikaa ja yrittänyt olla kärsivällinen, mutta jämäkkä.

Iitu ja Blenda eivät tulleet alussa yhtään juttuun vaan kiusasivat toisiaan. Potkivat toisiaan, purivat toisiaan ja ajoivat toisiaan takaa. Tapaninpäivänä hain Iitua tarhasta ja Blenda potkaisi minua reiteen. Olen yleensä hyvin huolellinen touhutessani hevosten kanssa ja mietin ja harkitsen siirtojani tarkkaan. Mutta tuolloin Blenda ilmaantui tyhjästä. Blenda oli toisessa päässä tarhaa kun otin Iitua, mutta lähtiessäni taluttamaan, laukkasi Blenda paikalle, potkaisi Iitua kohti ja osui tietenkin suoraan meikäläisen reiteen. Pahus, että poltteli. Tuloksena oli reisilihaksen repeämä, melkoinen turvotus ja reisi aivan musta, kunnes muuttui punaiseksi mustelman pikkuhiljaa hälvetessä. Kuukausi tuossa meni vähän varovammin liikkuessa. Ratsastukseen tuo vamma ei vaikuttanut, sillä harvemmin siinä tulee reisilihasta jännitettyä. Mutta kävellessä irtonainen lihas hyllyi inhottavasti.

Tuli ihan flashbackki niihin aikoihin kun ostin Simon ja otin samat käsittelykeinot käyttöön. Jämäkkä käsittely, eikä saa tulla minun tilaan. Blenda kun on kovin seurallinen ja aina hamuamassa herkkuja. Alussa en saanut Blendaa lainkaan hoitotilaan, kun se pelkäsi Iitua ja Simoa. Pikkuhiljaa otin Blendan sisälle hengailemaan hoitaessani toisia. Heti alussa yritin ottaa Blendan yksin hoitotilaan, mutta Blenda vain hyppi ja pyöri ja oli aika vauhkona, ettei siitä oikein tullut mitään. Nyt ollaan onneksi jo siinä pisteessä, että hoitotoimenpiteet onnistuu yksinkin.

Blenda on myös hyvin vireä tapaus verrattuna Iituun ja Simoon, jotka hoitaessa vetelevät sikeitä ja eivätkä tee elettäkään edes varustettaessa. Sitten on tämä yksi viipperä, joka hyörii ja pyörii ja kaivaa kiinaan ja kiipeilee puomin taakse, kietoutuu tolppaan ja vaikka mitä ihmeellistä. Ei se sinänsä haittaa, kun kaveri on vaan energinen, mutta on tuossakin alkanut osoittaa rauhoittumisen merkkejä.

Ratsastus olikin ihan oma taiteenlajinsa. Simo ja Iitu on kuitenkin suht rauhallisia niin Blenda olikin aivan eri maata. Selkäännoustessa ei pysynyt paikallaan, vaan pyöri ja peruutteli ja ryntäili. Pikkuhiljaa ollaan saatu ihan onnistuneita selkään nousuja niin, että Blenda on malttanut olla paikallaan kun nousen selkään ja pysyy paikallaan kun palkitsen selästä porkkanalla. Täytyy pikkuhiljaa jättää namipalkinto pois, ettei ala aina odottaa ja turhaudu sitten kun ei saakkaan. 

Blenda on ratsain kyllä mielettömän hienosti koulutettu! Kulkee muodossa kun vaan ottaa ohjat tuntumalle, upeaa työtä kerrassaan. En ole päässyt moisia hienouksia Simon ja Iitun kanssa kokemaan. Blenda on hyvin virkeä ratsastaa ja jo käyntikin on tosi reipasta. Alussa koin parit kauhun hetket kun Blenda ei antanutkaan kiinni ravista, mutta pikkuhiljaa olen oppinut, miten se hidastaa. Käynti on sen verran kiireistä ja jännittynyttä maastoon lähdettäessä, että olen lähinnä keskittynyt saamaan rentoa käyntiä. Yleensä ohjan voi heittää pitkäksi kun alkuhössötys on ohi ja Blenda kulkee rennosti eteenpäin. 

Pahin pelko ratsastuksessa on itselleni se kun hevonen ei pysähdy ja huomaan matkustavani selässä hevosen laukatessa hurjaa kyytiä eteenpäin. Siksi haastan itseni joka ikinen kerta ratsastamaan Blendalla maastossa ensimmäisenä. En voi sanoa nauttivani noista kerroista, mutta jokainen kerta on aina hieman helpompi ja pelko helpottaa hiljalleen. Minä alan rentoutua ja Blenda alkaa rentoutua seurassani.

Viime sunnuntaina käytiin kunnon laukkamaastossa koko porukalla ja koin pari jännitysmomenttia siinäkin lenkissä. Tarkoitus oli laukata eräs mäki ylös ja hidastaa mäen päällä, mutta Blendahan laittoikin pökköä pesään mäen päällä ja laukattiin eräs loiva alamäkikin, pitkin mutkikasta metsätietä ja yksi terävä neulansilmämutka laukassa. Hetken taas jo elämä vilisi silmissä, mutta mutkan jälkeen huomasin Blendan kuuntelevan apujani ja pystyin vaikuttamaan laukan tahtiin hidastaen sitä ja sain lopulta ravin  kautta käyntiin.

Blenda on kyllä siinä ihana, että se ei pukita. Kun opin elämään vauhdikkuuden kanssa, tulee yhteisistä lenkeistä varmasti mukavia. Blenda on aina innokkaana lähdössä hommiin ja työmotivaatio on ihan uskomaton. Blenda yrittää aina parhaansa :)

Tässä video viime sunnuntain hurjasta lenkistä;