Laukkamaasto kahden kenttähevosen ja yhden kouluratsun kanssa

Perjantaina lähdettiin Simon kanssa extemporee maastoilemaan läheisen ratsutilan kisahevosten kanssa. Mukana oli tuttu kouluratsu Siiri, jonka kanssa on ennenkin maastoiltu, mutta lisäksi kaksi uutta tuttavuutta, kenttähevosia molemmat. Mikä oivallinen tilaisuus kohottaa Simon laukkakuntoa.

Noh, heti alusta olisi voinut päätellä, että ei ehkä ollutkaan hyvä idea. Nähdessään Simon toinen kenttähevosista teki U-käännöksen ja toinen vain jähmettyi paikoilleen. Uskaltautuivat ne lopulta Simonkin luo ja päästiin matkaan. Kuljettiin ensin Simon kanssa kahden kenttähevosen välissä, mutta matka meni vähän kyräilyksi kun pelottava Vuonojen karvaturri oli kahden kaveruksen välissä. Vaihdettiin joukon toiseksi, tutun kouluheppa-Siirin perään. Jo ensimmäinen ravimäki oli melkoinen farssi. Nopeampi kenttähevonen meni ensimmäiseksi ja lähdettiin ravailemaan. Takimmaisena oleva kenttäheppa pukitti ja siitäkös Simo innostui. Simo veti kolmosen silmään ja painoi täyttä laukkaa edellä ravaavan Siirin ohi pukittaen hurjasti suoraan ensimmäisenä ravaavan kenttähevosen perään. Ravattiin siinä sitten Simon kanssa, mutta Simo painoi aivan hulluna ohjalle ja yritti kenttähevosen ohi molemmilta puolen, mutta ohjasin aina perään.

Simolla on aivan hullu kisavietti. Simolla on hirveä hinku pyyhältää aina edellä menevän letkan ohi, joten sitä joutuu tosissaan pidättelemään jonon hännillä (jos pystyy). Kun jyrä lähtee pyörimään, ei se ihan heti pysähdykään.. Etummainen kaveri ei ymmärrettävästikään tykännyt siitä, että Simo puhisi ja tuhisi aivan kannoilla. Vaihdettiin Simo metsäpolulle etummaiseksi, koska reitti oli meille tuttu. Simoa ahdisti aivan valtavasti kulkea edellä ja Simo säpsyi ja otti jotain ihmeellisiä loikkia muutamaan otteeseen kun jännitti takana tulevia kenttähevosia. 

Metsästä tultaessa vaihdettiin Simon kanssa jonon hännille ja ravailtiin tuon tuosta edellä meneviä kiinni. Nuo pitkäkoipiset kun harppoivat käyntiä melkoista vauhtia. Mentiin erään mäkisen ja mutkikkaan metsätien päähän, josta käännyttiin ja alettiin laukkaamaan takaisin. Oltiin Simon kanssa jonossa kolmansina heti kenttähevosten perässä. Simo lähti jyräämään pää alhaalla melkoista kyytiä ja pukitti kamalasti. Oli aivan hirveää repiä päätä ylös kun tyyppi jyrää mistään välittämättä. Edellä menevä kenttäratsu laukkasi sivuttain kun ei vissiin ihan tykännyt takana rymistelevästä Simosta ja pukitti kertaalleen meidän edessä niin ylös, että takakaviot viuhuivat kasvojeni edessä. Hui!

Ei voitu jatkaa Simon kanssa siinä, joten vaihdettiin paikkaa joukon toiseksi. Mutta etummainen kenttähevonen ei tykännytkään takana puhisevasta Simosta, vaan veti liinat kiinni yhtäkkiä vauhdista, jolloin liu'uttiin Simon kanssa melkein päin. Vaihdoin Simon kanssa etummaiseksi ja annoin mennä. Simo painelikin hurjaa kyytiä ja jonkin aikaa ihan vain matkustin kyydissä kun ei ollut toivoakaan saada kiinni. Simo jyräsi ylämäet, alamäet ja liukkaat mutkat ja olin ihan varma, että kohta liukastutaan ja kaadutaan. Kyllä elämä taas vilahti silmien edessä siinä kyydissä.  Jonkin aikaa kuulin kun meidän perässä laukkasi kenttähevonen ja jouduin jo pyytämäänkin Simoa eteenpäin, pois alta. Yhtäkkiä takana tuleva kenttähevonen kääntyi takaisin ja samalla hetkellä huomasin, että sillähän ei ollut lainkaan ratsastajaa kyydissä! Simo huomasi kanssa ja hämmentyi, että mihkäs muut jäi. Otin Simon kiinni ja jäätiin odottelemaan ja kuulostelemaan. Lähdettiin kävelemään vastaan ja sieltähän ne kohta tuli käyntiä. Toinen hevonen oli liukastunut polvilteen alamäessä, jolloin ratsastaja oli luisunut selästä. Ei onneksi ollut sattunut pahasti. 

Tässä Simon kanssa pysähdyttiin odottamaan, että mihkäs ne muut jäi...

Kenttähevoset lähtivät takaisin tallia kohti, mutta käytiin kouluheppa-Siirin kanssa vielä läheisellä metsätiellä kääntymässä ja ottamassa hallittua laukkaa, jotta ei jäisi jyrävaihde päälle ja viimeinen muistikuva lenkiltä ei olisi hallitsematon laukkasekoilu. Mentiin tutun koivukujan päähän, jota olen käynyt vuonisten kanssa usein spurttailemassa. Käännyttiin päässä takaisin ja ravailin Simolla edellä. Simo alkoi painaa ohjille ihan kunnolla, mutta sain sen onneksi kuulolle ja hiljentämään, ennen kuin pyysin laukkaa. Noh ajattelin että nyt saa mennä niin kovaa kun lähtee, mutta vielä mitä.. Simo keskittyi pukittamaan, otti äkkipysähdyksen laukasta muka pelästyessään tien vieressä olevaa koivupinoa, loikkasi sivulle ja sitten vasta lähti laukka pyörimään. Mitään matalaa neliä ei onneksi tullut, mutta reipasta laukkaa mäen päälle asti. Simo painelee niin lujaa vauhtia, että perässä tuleva iso kouluratsukin pääsi laukkaamaan oikein isoa laukkaa. Ei Simon ulkomuodosta heti uskoisi, miten kovaa kaveri pääsee.

Oli kyllä niin karmea reissu, että enää ei kenttähevosten seuraksi lähdetä. Simo ei pysynyt lainkaan hanskassa, vaan painoi julmetonta vauhtia eikä reagoinut pidätteisiin, pukitti vaan. Simo oli kotimatkalla aivan poikki kun ei ole tottunut laukkaamaan noin pitkää matkaa. Lenkki sinänsä ei ollut pitkä, mutta vauhtia oli paljon ja laukkamatkat pitkiä. Ei ole hetkeen Simokaan hionnut noin paljon, että hiki ihan valui noroina kaulaa pitkin. Toisaalta, kyllä teki hyvää!