Lokakuun kuulumiset

Syys-lokakuun vaihde meni suurimmaksi osaksi työmatkoilla, joten hevosten liikutuksesta vastasivat pääosin Senna ja Maiju. Simoa liikutettiin kuitenkin joka päivä, joten aina kotona ollessani kävin joko ratsastamassa tai taluttelemassa Simoa.




Ilmojen kylmeneminen nosti myös Simon vanhat vaivat pintaan. Simo ei ole pukitellut niin paljon kuin aiempina syksyinä, mutta alkoi pukittaa laukannostoissa, mikä viittasi taas jumeihin. Simon oikea takapolvi on ollut epäpuhdas, joten kun eläinlääkäri kävi rokottamassa ja raspaamassa hampaat, kysäisin häneltä, miten tuota voisi tutkia. Eläinlääkäri suositteli viemään Teivoon klinikalle ontumatutkimuksiin ja sinne ollaankin menossa nyt keskiviikkona. Todennäköisesti oikea takapolvi piikitetään, mutta tutkitaan nyt, onko muuallakin vikaa.


Iitu unten mailla   


Iitu on eläinlääkärin mukaan oikein hyvässä kunnossa, mutta Simo tuomittiin lihavaksi. Simo onkin nyt kuukauden päivät saanut 6 kiloa heinää päivässä ja Simoa on liikutettu lähes joka päivä lukuunottamatta viime viikkoa. Sinänsä huvitti, että onneksi tämä eläinlääkäri ei nähnyt Simoa viime talvena meinaa tällä hetkellä Simo on huomattavasti hoikemmassa kunnossa.



Välipalalla




Ensimmäiset lumihiutaleet




.
Iitu on ollut pirun pahalla päällä viimeajat. Ensin mietin, että johtuuko se luomisen jälkeisestä hormonitoiminnasta, mutta sitten hoksasin, että Iitua yksinkertaisesti nyppii työnteko. Sinänsä ei ole mikään ihme kun ollaan käyty viikottain koulutreeneissä reilu 2 kuukautta. Iitu on parissa kuukaudessa edistynyt huimasti. Oppinut peruuttamaan, harjaantunut pohkeenväistöissä ja notkistunut selvästi. Iitu on alkanut myös hiljalleen myötäämään paineelle ja hakeutumaan muotoon. Yhtäkkiä Iitulle alkoi olla kaikki todella vastenmielistä. Jopa maastolenkit, joissa Iitu on aina innostunut. Iitua joutui ajamaan hirveästi eteen jokaikisessä askellajissa, jopa Iitun perusilme tarhassa muuttui kärttyiseksi. Iitu turhautui kun ei ole leikkikaveria ja yritti saada jopa minua leikkimään siivotessani tarhaa. Iitu alkoi myös kavioita putsatessa kuopimaan jaloilla ja alkoi näykkiä. Siispä tuumasin, että Iitu saa tuumaustauon, jolloin en ollenkaan käsittele sitä. Iitulla on ollut nyt viikko taukoa ratsastuksesta. Saa nähdä, miten on vaikuttanut kun Iitun selkään noustaan viikon päästä.

Nyt kun Simo ja Iitu on olleet kaksin on tullut selväksi, että Iitu tarvitsee leikkikaverin. Jonkun joka jaksaa riehua ja rellestää Iitun kanssa. Poju oli niin hyvä leikkikaveri Iitulle ja nuo tohelot painoivat menemään ympäriinsä. Simo lähinnä syö ja lepää, eikä innostu Iitun leikeistä. Pieni korvien luimistus karkoittaa Iitun kyllä kauemmaksi. Iitu on ikäänkuin taantunut teiniasteelle ja käyttäytyy tällä hetkellä samalla tavalla kuin pahimmillaan 3-4 vuotiaana.

Noh antaa nyt huilata ja sitten alkaa ratsastus ja maastakäsittely. Simon klinikkakäynnin jälkeen olen viisaampi tulevaisuuden suunnitelmista.


Kommentit

Suositut tekstit