Kun huvista tulee "pakkopullaa"

Tämä kirjoitus käsittelee sitä, kun harrastus alkaa tuntua työltä. Viimeiset kolme kuukautta on ollut motivaatio todella koetuksella. Onneksi hevoset asustavat pihatossa, jos pitäisi kuskata hevosia talliin ja ulos ja siivoilla karsinat, olisi varmaan heittänyt jo hanskat tiskiin. Ehkä oma ajatusmalli on ollut väärä kun olen ajatellut, että hevoset on "pakko" liikuttaa. Tai "joudun" lähtemään lenkille.

Olen haikeudella ajatellut sitä aikaa kun asuttiin Simon kanssa Aitotallilla. Sen kuin menin tallille ja touhusin jotain Simon kanssa ja lähdin pois. Toki, minua harmitti kun en päässyt viettämään tarpeeksi aikaa Simon kanssa, enkä ollut lähellä Simoa niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta silloin oli aikaa harrastaa. Toki vietän hevosten kanssa aikaa, kun korjaan aitoja, siivoan tarhaa, vien heiniä, vesiä, kunnostan tai korjaan jotain muuta. Hevoset hengailevat uteliaina aina mukana työn touhussa.

Että odotan kevättä ja sitä kun päivät pitenee. Nyt kun teen 8-10 tunnin työpäivän, jonka jälkeen pitäisi lähteä ratsastamaan niin en mitenkään riemusta kiljuen lähde illan pimeyteen. Onneksi minulla on ympärillä ihania ihmisiä, jotka käyvät hoitamassa ja ratsastamassa apuinani. Viikonloput saankin viettää rauhassa hevosten kanssa ja silloin taas muistan, miksi olen tähän ryhtynyt :)

 
Simolle tehty yrttisekoitus


Simon kuulumisista voisin mainita sen verran, että tuntuu kuin kivennäisen lopettaminen olisi auttanut. Olen myös pitänyt Simolla selänlämmitintä ja loimea päällä. Ainakin pissaaminen näyttäisi onnistuvan paremmin. Tosin ehkä nämä on kaikki jotain harhaa, koska toivon näkeväni merkkejä niin myös luulen näkeväni niitä. Simo on kuitenkin ollut vasta viikon ilman kivennäistä. Eilen aloin syöttämään Simolle Luontoäidin hevoset -yrttisekoitusta, jonka Nina räätälöi ihan Simoa varten. Sekoitus pitää sisällään persiljaa, minttua, kehäkukkaa ja vihreää teetä.

Simo takki päällä


Samaan syssyyn alkoi Iitukin taas yskähdellä ja hengitys alkoi rohista. Toimin välittömästi kuullessani ensimmäiset yskähdykset. Vaihdoin heinän esikuivattuun ja aloin syöttämään Iitulle limaa irroittavaa ja hengitystä avaavaa yrttisekoitusta, joka ehkä toimii kun tänään Iitu ei yskinyt lenkillä. Tosin ei menty kuin pääasiassa käyntiä johtuen liukkaista. Metsässä ränpiminen kuitenkin kohottaa kummasti kuntoa ja tekee hyvää omalle henkiselle hyvinvoinnille ja myös hevoset nauttivat metsäretkistä.


Pojun perusilme

Ainiin, Poju muutti takaisin meille Iitun ja Simon seuraksi oltuaan pari kuukautta muualla. Iitu oli niin onnellinen kun sai leikkikaverinsa takaisin ja siellä ne painaa pukkilaukkaa ympäri tarhaa, nousee takajaloilleen ja huitoo etujaloilla ilmaa, näykkivät toisiaan ja riehuvat muuten vaan. Voi että on ihanaa seurata niiden leikkiä Simo ja Poju rapsuttelevat toisiaan ja kaikki ovat sovussa ja onnellisen oloisia.


Kommentit

Suositut tekstit