Liikutusta ja Vepsää katsomassa

Aloittelen nyt vaikka viime lauantaista. Tuolloin taluttelin Simoa metsässä mäkiä ylös alas ja ohjasajoin Iitua pitkästä aikaa. Olen ohjasajanut Iitua viimeksi keväällä ja sen kyllä huomasi. Iitu kääntyili ja vääntyili, eikä millään tuntunut ymmärtävän että minä seuraan Iitua. Iitu yritti kääntyä seuraamaan minua. Muutama onnistunut ja keskittynyt pätkä tuli. Iitu oli myös aika hermostunut ympäristön äänistä kun ei ollut johtajaa läsnä (vierellä/selässä). Tiellä meni auto ohi ja Iitu siitäkin ponkaisi eteenpäin. Olisi huomattavasti helpompaa palautella ohjasajoa mieleen jos olisi joku kaveri taluttamassa.


Simon mielestä on hauskinta työtää turpa hankeen


Sunnuntaina ratsastin pikaisesti molemmat. Simon kanssa käveltiin hangessa pellolla edes takas. Hain lähinnä rentoutta, eli Simon ei tarvitse jännittää kun olen sen selässä ja Simo joutuu olemaan "yksin". Otin myös rauhallista ravipätkää ja Simo totteli ihan nätisti. Lopettelin parinkymmenen minuutin jälkeen kun Simolla oli hyvä mieli. Simon jälkeen oli Iitu vuoro ja jopas oli erilaista. Iitulla on todella reipas ja aktiivinen käynti. Iitu kävelee hirmuista vauhtia ja pienimmätkin ratsastajan asennon vaihdot vaikuttavat Iituun. Yhdessä kohtaa korjasin asentoa ja Iitu ilmeisesti ymmärsi sen eteenpäin pyytäväksi avuksi, jolloin hieman syöksähti. Annoin mennä muutaman askeleen ja otin kiinni. Iitu oli todella energinen ja aina kääntyessämme pihaa kohti lihakset jännittyi ikäänkuin Iitu olisi valmistautunut syöksymään laukkaan. Iitu pysyy kuitenkin hienosti käsissä. Otin hieman ympyrällä ravia ja siinä jouduin hetken pyytämään, että hidastaa käyntiin kun neiti oli niin innokas. Ratsastin noin 20 min lähinnä käyntiä ja lopussa annoin aivan löysät ohjat ja testasin miten toimii istunnalla. Halusin, että Iitu kääntyy erään ladon ohi tielle päin ja käänsin hieman omaa lantiotani siihen suuntaan mihin piti mennä ja kappas, Iitu meni. Toisessa suunnassa olisi ollut talli ja meni mukisematta silti sinne minne näytin. Jätin molempien harjoitukset lyhyeksi ja lopeteltiin hyvillä mielin. (vaikka Iitu pukittikin loppukäynneissä kun pepun päälle putosi kuusesta lunta)




Maanantaina piti päästä tukkitielle lenkille purkamaan energiaa, mutta eihän siitä taaskaan mitään tullut. Autonrenkaista oli jäätynyt tiehen urat, eikä voinut mennä kuin ihan reunassa. Päätettiin kääntyä takaisin ja taluttaa kotiin. Mentiin sitten hankeen pellolle. Itse menin Iitulla ja olipa hauskaa. Iitulla riitti virtaa ja tuntui todella hyvältä laukata hangessa peltoa ylöspäin. Laukka oli isoja pomppuja ja kyllä siellä pari ilopukkiakin tuli, mutta muuten oli hallittua. Vaikka vauhti kiihtyi niin Iitu antoi nätisti kiinni. Simo taas oli kuulemma aivan kamala, pukitti jos pyysi eteenpäin ja ihan siis kunnon pukkeja, ei mitään ilopukkeja. Pukitti jopa ravista niin että putoaminen oli lähellä. En ymmärrä mikä sillä oli, sunnuntaina kun menin itse, meni niin nätisti. Täytyy tilata vielä hieroja katsomaan jumit läpi. Ristiselän alueella on aivan varmasti kipeä kohta.

Kaverit valmiina pimeään

Pikku-Iitu riimu löysällä, kuinka voi näyttää noin reppanalta


Senna kävi ratsastelemassa Simolla keskiviikkona. Meni pellolla käyntiä, koska pohja oli todella liukas ja Simo jännittynyt. Pari kertaa kuulemma lähti sinkoilemaan käynnistä, mutta sitten lopetti.

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen eli osallistuin eilen Kari Vepsän kurssille Niihamaan. Vepsällä oli siellä pyöröaitauksessa tuntematon hevonen ja päästiin seuraamaan aitiopaikalta, miten hevoseen tutustuttiin ja tehtiin johtajuusasiat selväksi. Vepsä käytti hauskoja vertauskuvia alamaisista ja selitti asiat mielestäni ymmärrettävällä tavalla. Herkän puoliverisen sijaan olisin toivonut paksunahkaista kylmäveristä. koska samat temput ei ole tehonneet ihan yhtä hyvin. Tosin voi olla että olen tehnyt ne väärin. Hevonen juoksenteli pyörössä ja Vepsä pyysi vaihtamaan suuntaa. Jos hevonen näytti molemmat silmät, eli kääntyi etukautta ympäri, sai vaihtaa suuntaa, mutta jos näytti peräpäätä, komensi Vepsä hevosen takaisin alkuperäiseen suuntaan. Pikkuhiljaa hevonen oppi mitä mikäkin tarkoittaa ja alkoi totella yhä pienempiä merkkejä. Oli todella hienoa ja opettavaista päästä seuraamaan läheltä!

Maastakäsittelyn jälkeen Vepsä aloitti lastaamisen ja siinäkin tuli arvokkaita vinkkejä. Tuo hevonen oli oikeasti lastauskammoinen, hyppi pystyyn ja yritti juosta tuhatta ja sataa trailerin ohi. Vepsä kertoi, että traileria ei saa koskaan avata valmiiksi. Monilla on se huono tapa, että silta lasketaan ja puomit avataan valmiiksi, jolloin tuo pimeä luola ikäänkuin väijyy hevosta. Hevosen kanssa ei saa myöskään jäädä hengailemaan trailerin taakse, vaan jos trailerin lähellä tulee odotella, tulee odotella trailerin sivulla. Eli hevonen narun päässä Vepsä laski lastaussillan alas, tömisteli sillalla ja rämäytti puomit alas, koska sillan laskun ym. muiden asioiden kanssa ei saa varoa tai hyssytellä sillä se näkyy kehon kielessä. Vepsä lähetti hevosta vasemmalla kädellä traileriin ja aina kun hevonen otti ratkaisevan askeleen, antoi trailerin sisällä oleva omistaja porkkanan palan. Myös palkinnon kanssa tulee olla tarkkana, että se on tosiaan pieni porkkanan pala eikä sangollista kauraa. Heinää hevonen saa vasta trailerin perällä.

Vepsä sai tuon koppikammoisen hevosen lopulta hienosti lastattua ja niin, että hevonen käveli itse traileriin ja myös hevosen omistaja sai hevosen lastattua traileriin. Olipa hienoa seurata ihan vierestä tapahtumaa. Jos Vepsä luennoi joskus lähistöllä niin suosittelen ehdottomasti menemään paikan päälle katsomaan ja osallistumaan. Olen aivan myyty!

Eilen oli pakko vielä kokeilla naruriimun kanssa Simolla muutamaa temppua pihassa. Irti en päästänyt kun oltiin vain pihatiellä, mutta väistätin ja heiluttelin narua ja peruuteltiin. Juostiin pihatietä naru löysällä edes takas ja kun itse juoksin lujaa, laukkasi Simo rauhallista laukkaa vierellä. Ei tuntunut olevan ongelmaa, eli ongelma taitaa olla nyt ratsastaja. Se täytyy viskata pois selästä. (viittaa taas mahdolliseen lihasjumiin) Simon kanssa on hurjan hauskaa touhuta maasta käsin ja tuntuu kaveri itsekin nauttivan siitä :)




Kommentit

  1. Iitu kuulostaa aika herkältä ratsastettavalta :) Minusta se on mukavaa jos hevonen on herkkä! Tosin musta tuntuu et toi meidän herkkä Puttekin on sit sellainen et reagoi niin voimakkaasti sit kaikkiin ratsastajan virheisiinkin.. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Iitu ei anna kyllä mitään anteeksi. Simon kanssa kun on tottunut väätämään ja puristamaan hnnggghh niin että hiki tulee. On kyllä tosi hyvä ratsastuksen kannalta että on kaksi ihan erilaista hevosta. Itse olen kyllä parempi ratsastamaan laiskaa kuin eteenpäin pyrkivää... Olen tottunut ajamaan eteen niin reippaalla hepalla onkin sitten ajoittain jarru hukassa..

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit