Karmea maasto

Synttäreideni kunniaksi käytiin eilen maastossa. Tarkoitus oli mennä mukavan vauhdikas maasto niin, että kaikki kolme ovat mukana. Vauhtia löytyi jo liikaakin. Itse menin Simolla ja Marika tuli ratsastamaan pitkästä aikaa Iitulla. Myös Poju omistajineen oli mukana. Jo kuntoon laittaessa Simo oli karmea, hyöri ja pyöri kokoajan. Yleensä Simo on aivan koomassa ja hyvä, ettei pystyyn nukahda.

Olisi jo tuosta varustamisesta pitänyt päätellä, että tänään on jokin vialla. Ei muuta kun lähdettiin silti reippaasti eteenpäin. Hevoset oli todella säpsyjä, ei ollenkaan rentoja ja aina kun Simo säpsähti vaikka puusta putoavaa lehteä meni ketjureaktio jonon hännille.



Päästiin lentokentän ohi ihan ok ja tultiin tielle, jolla oli tarkoitus ravailla. Menin Simon kanssa ensimmäisenä. Siis aivan juoksi alta ja sain pidättää ihan tosissani. Nyt myös ohjista sai kiskoa kunnolla kun kaveri ei kuunnellut yhtään. Ravi oli hätäistä ja Simo yritti jatkuvasti rynniä laukkaan. Laukka sieltä nousikin jo, mutta sain sen pidettyä aisoissa hitaana ja laukattiin sulkutaivutuksen tyyppisesti tien reunassa. Sain Simon takaisin raviin, mutta meno oli aivan holtitonta. Vastaan tuli auto mutta ihme kyllä silloin Simo laski käyntiin. On kenties jotain oppinut jo autojen kohtaamisesta.

Kun auto oli mennyt ohi, jatkettiin ravia ja taas oli karmea piteleminen, käteni ja jalkani alkoivat jo väsyä ja minun oli pakko ohjata Simo tieltä kääntyvään jyrkkään ylämäkeen. Simo lähti kuin tykin suusta, pukitti ja vaihtoi suoraan neliin. Mäen päällä on masto ja portti, joten Simo oli pakko saada kiinni siellä ja kiinni se antoikin. Myös Poju ja Iitu nelistivät meidän perässä. Ei tullut kysymyksenkään kääntyä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kotia kohti, vaan oli pakko jatkaa jonnekkin missä saadaan räjähdysherkkä energia purettua.


Päästiin eräälle metsätielle, jossa onneksi ei ollut porttia edessä. Siellä sitten mentiin ja lujaa. Minulla ei ole ollut koskaan tilannetta, että en saisi pideltyä Simoa tai otettua kiinni, mutta eilen teki todella tiukkaa. Simo ei ollenkaan meinannut pysyä käsissä, puski vain eteenpäin. Olin aivan poikki. Kädet rikki nykimisestä, reidet ja persus kipeänä pidättämisestä.

En ymmärrä, mikä kaikkia hevosia vaivasi. Iitu on ainoa, joka saa vähän kauraa, koska ei muuten jaksa. Tuntui, että olisivat saaneet valtavan määrän enrgiaa jostain. Perjantai oli kyllä kaikilla vapaa. Mietin, että tekeekö yksi ainoa vapaapäivä viikosta Simosta aivan ruutitynnyrin. Olisivatko olleet jännittyneitä kun viikko sitten se hirvi(?) rysäytti aitaan ja kaatoi roskiksen. Olen syöttänyt pari päivää eri heinäerää kuin normaalisti, voisiko johtua siitä?


Onneksi paluumatka sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Hevoset olivat hikisiä, mutta eivät vaikuttaneet väsyneiltä, vaikka mentiinkin 12 km maasto ja aikaa meni 1,5 h. Pakko sanoa, että tuo lenkki vei niin mehut, että painuin itse lähes suoraan nukkumaan ja tänän aamuna olo on kuin jyrän alle jäänyt, huh! Saa nähdä, millä mielellä Simo on ensi viikolla.


Kommentit

  1. Huiii! Kunnon sporttimaasto!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli joo, kyllä tuossa jos missä sai lihakset tehdä töitä. Olo oli kun pahimmankin reenin jäljiltä :D ite tykkään enemmän niistä laiskoista, joita joutuu ratsastaan eteenpäin kuin et on jarrut hukassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit