Hevosen hyvinvointi ja käyttäytyminen

Olin eilen Teivosssa kuuntelemassa Tuire Kaimion luentoa hevosen hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä. Luento oli ihan kiva, mutta juuri mitään uutta siellä ei tullut eteen. Lähinnä luento skarppasi yrittämään enemmän ja keskittymään enemmän taas käsittelyyn. Tuntuu itselläni ainakin menevän hommat nykyään niin liukuhihnalla, että pitäisi oikeasti keskittyä olemaan juuri siinä hetkessä läsnä kun hoitaa hevosta. Oikeasti seurata, että millainen päivä tänään on, onko jokin vialla, yrittääkö hevonen viestittää jotain.

Luennolla käytiin läpi ihan perusasioita, joiden mielestäni pitäisi olla monelle itsestään selviä. Esimerkiksi se kun viet hevosen laitumelle tai tarhaan, niin hevonen käännetään  takaisin porttia kohti, rauhoitutaan ja riimu otetaan pois kun hevonen pitää päänsä paikallaan. Toinen perusesimerkki oli se, että hevosta ruokkiessa hevosen tulee väistää, vaikka peruuttaa pari askelta ennen kuin saa syödä, eikä saa käydä niin, että hevonen ryntää ruokakipolle ennen kuin on kippoa edes ehtinyt laskemaan.

Hauskoja esimerkkejä Tuire kyllä kertoi ja videot piristivät luennon sisältöä. Muuten tuntui kuin olisi töissä ollut kun powerpoint diat vaihtuvat loputtomiin.

Hevosten leikkiä (vaikka Tuire sanoi, että tammat ei leiki. Iitu ei varmaan ole sitten tamma)

Seuraava kehityskohteeni on yrittää päästä sylivauvasta eroon. Sylivauvalla tarkoitan Simoa. Simolla on tapana tulla suoraan syliin ja höplätä huulillaan, mikä ei ole hyväksyttävää. Simo myös tykkää vain painaa päänsä syliini tai olkapäälleni, mikä käy toki. On niin suloista kun olet tarhaa siivoamassa tai kunnostamassa, Simo hiippailee luokse, painaa päänsä syliini ja huokaisee syvään ja vain jää siihen joksikin aikaa. Mutta takaisin olennaiseen, eli täytyy opettaa Simo luopumaan eikä antaa hamuta. Itse olen vähän kriittinen herkkupalojen suhteen koulutuksessa. Juu, kyllähän ne toimivat alkuun, mutta missä vaiheessa lopettaa? Muutoin hevonen tekee temppuja ja odottaa vain sitä herkkua. Päivittelen sitten lisää kun saan harjoitukset vireille.

Viime viikolla käytiin Simon ja Iitun kanssa ajelulla. Tai no, itse ratsastin Iitua kärryjen edessä, takana ja vieressä ihan vain sen takia, että palautellaan kärryjen äänet mieleen ja Iitu oppii, mitä Simo tekee. Torstaina jatkan ohjasajolla. Iitu oli ratsastettaessa todella hieno ja haki muotoon kun tajusin istua Iitun ympärillä. Ei siis tarvitse mitään ohjista kiskomista, eikä jaloilla puristamista, vaan kun istuu syvällä satulassa, niin että tuntee hevosen jalkojen välissä kuitenkaan puristamatta reisillä tai pohkeilla, hakee Iitu itse alas. Otin myös Simon ravatessa kärryillä Iitun kanssa rinnalla rauhallista laukkaa ja se oli ihanaa! Laukka nousi ylöspäin. Iitulla on ollut tapana laukata hurjaa vauhtia matalana, mutta tämä laukka oli hitaasta tahdista huolimatta reipasta ja eteenpäin menevää. (kuulostaa vähän ristiriitaiselta taas, mutta olen tosi huono kuvailemaan oikeilla termeillä..) Laukka siis ponnisti ylöspäin ja Iitu eteni itse. Ei siis ollut mitään laiskaa laukkaa, jossa jokaisen askeleen joutuu pyytämään vaan hienoa! Iitu myös antaa kiinni ihan pienillä merkeillä.